Synapsia, 2.11. – 2.12.2011

Menin Synapsiaan kuntoutukseen toistamiseen. Ensimmäinen kerta oli noin vuosi sitten loppukesästä 14.8. – 6.10. Toinen kerta oli kuin olikin melko erilainen verrattuna ensi kertaan. Kun ensimmäisellä kerralla olin vielä pyörätuolissa, nyt olin noussut jo omille jaloilleni! Kuntoutuminen on kuntoutuskeskuksessa melko paljon nopeampaa, ja tehokkaampaa, kuin normaalissa kuntoutuksessa. Ensinnäkin, kuntoutusta tapahtuu paljon tiheämmin ja terapeutit ovat alansa huippuja Suomessa. Minun kuntoutusohjelmani sisälsi seuraavia terapioita ja päälle vielä uimista, sekä punea (kuntosali) minkä päälle ehti/jaksoi.

Terapiat koostuivat tottakai fysioterapiasta, jossa tavoitteeni jaksolle oli juoksemaan opettelu. Lääkäri ja muu asiantunteva henkilökunta suhtautui

tavoitteeseeni, kuin olisin ilmoittanut, että aion kasvattaa itselleni siivet ja lähteä lentoon! Sen verran heillä oli ollut luottoa minuun, onneksi tämä kuitenkin selvisi minulle vasta jakson loppuessa. Tavoite, jäi kuin jäikin, saavuttamatta, mutta minua se ei liiemmin painanut. Oma henkilökohtainen tavoitteeni, jota ei ole millekään lapulle kirjoitettu, on juosta ennen ensi kesää. Jos en saavuta tätä, en masennu. Tosin en ymmärrä, miten edes VOISIN, TAAS olla saavuttamatta samaa tavoitetta…

Seuraavaksi käsittelyssä on toimintaterapia. Toimintaterapiassa opetellaan pärjäämään arjessa eli laittamaan ruokaa ym. perus touhua. Toimintaterapiassani oli eräs lisätavoite, kaksikätisyyden palautus. Vasen puolenihan halvaantui täysin samassa rytinässä, jonka takia olin tuolla eli niiden “pannujen” seurauksena. Kun käsiin palasi liike, se tapahtui hiljalleen ja vasenpuoli, erityisesti käden käyttö, jäi todella paljon oikeasta jälkeen. Heti jakson alussa kokeilimme ns. pakotettua käden käyttöä eli oikea käteni sullottiin kankaiseen pussiin, jossa se vietti noin kaksi viikkoa. Käsi olisi pussissa vieläkin, mutta oikea eli vahvempi käteni, otti nokkiinsa pussiin tunkemisesta… Tämä ilmeni spastisuutena eli käsi alkoi kouristella ja täristä hallitsemattomasti. Päätimme tässä vaiheessa viheltää pelin poikki ja heitimme pussin syrjään, nyt tavoitteenani on alkaa toimia mahdollisimman sulavasti kaksikätisesti.

Myös puheterapia kuului ja kuuluu ohjelmaani. Puheeseen käytettävien listan halvaantumisesta ja pitkästä puhumattomuudesta seurasi se, että puheeni ei enää suju yhtä vaivattomasti kuin ennen vaikka puheeni on parantunut vuoden takaisesta jo roimasti. On puheterapiasta varmasti hyötyä myös siellä tehtävien harjoitusten takia, jotka virkistävät järjenjuoksua. Siitä päästäänkin neuropsykologiaan, jonka tarkoituksena on ilmeisesti pitää kaikki “inkkarit kanootissa”. Omat inkkarini eivät mielestäni ole mihinkään menneetkään, joten pidin neuropsykologiaa aina tylsänä, joskin kohtuu tarpeellisena ohjelmana. Kysymykseksi jäikin, tarvitsinko MINÄ sitä?

Kuntoutusjakson ajalle sijoittui myös pari laskettelutapahtumaa, viime blogini aihe KOS ja viime viikonlopun JTS-reilikisan finaalit. KOS:sta, en sano enää mitään muuta kuin, että lukekaa tarina! JTS sen sijaan on osaltani julkaisematonta loskamateriaa, mutten tähänkään pureudu sen tarkemmin.

Kun kuntoutusjaksoni loppui perjantaina klo 14.00, menin varsin epäsuoraa tietä Monosen Jussin luo lauantaiksi. Sieltä suuntasimme JTS-reilikisaan, jossa Jussi menestyikin sijoittumalla kolmanneksi! Taso oli melko kova ja varsinkin voittaja Antti Ollila leipoi todella hyvin… Ollila meni myös lupaamaan tarjoavansa koko illan baarissa, Anttia ei illalla näkynytkään. Joten, sitä odotellessa!