Kauas on pitkä matka

Reissu alkaa hieman puolikuntoisena, 8 päivän antibioottikuurilla koitetaan nyt saada nainen kuntoon. Pakkasin auton aamulla ennen töihin lähtöä hieman. Kyllähän autoon nyt yhden tytön tavarat menee kun penkit kääntää. Mukaan lähti kahdet sukset, tellut ja lauta sekä niihin kengät. Lumiturvallisuus varusteet sekä suksihuolto välineet. Hierontapöydän otin mukaan jos tarvitsee tehdä töitä ruoan eteen. Mausteita on ihan pakko olla mukana – eihän se ruoka muuten miltään maistu. Oma tyyny ja fleece peitto jotta päiväunet on täydelliset. Lagunan takaosassa kartturin puolelle tuli pehmeät paketit ja niiden päälle sitten retkipatja, peitto ja tyyny – matkasänky valmiina koisattavaksi.

Suunnitelmissa kaikki tuntui ”aikataululta”. Todellisuus huuteli navigaattorista pitkin matkaan. Ensimmäinen etappi oli Himos-Turku väli. Oli kurja keli ja kolareitten takia meinasin myöhästyä laivasta. Hytti oli koirankopin kokoinen konehuoneen vieressä.

Tukholman satamaan saavuttiin 7.30 aamulla paikallista aikaa ”hyvin” nukutun yön jälkeen. Malmöhön ajeli noin 6 tuntia josta menin Tanskaan sillan kautta. Siltamaksu oli 43 euroa. Maibøllen kohdilla oli pakko ottaa välikuolemat. Takapenkille oli mukava pujahtaa vällyjen väliin koisimaan hetkeksi. Vielä piti kokea yksi lauttamatka Tanskasta Saksaan. En ollut ennen nähnyt pikakelauksella Ruotsin laivaa, mutta nyt olen. Puolen tunnin lauttamatkan aikana ihmiset kerkesivät purkautua autoista ja busseista, syödä seisovassa pöydässä, hoitaa tax free ostokset, vetää kännit ja sulloutua takaisin autoihinsa. Olin suunnitellut että ajan Hannoveriin asti, mutta uni alkoi painaa 50 kilometriä ennen välietappia. Saksasta löytyy tienvarsilta isoja levähdys paikkoja tai huoltoasemia joitten yhteydessä on parkkipaikat nukkumiseen sekä wc-tilat mistä löytyy myös suihkut. Tankkasin auton, itseni, koiran ja painuin takaosastolle koisaamaan. Herätyskellona toimi oma kylmyyttä huutava nenä – 7 tuntia unta oli tarpeeksi.

Autobahnalla ajaminen on suhteellisen tylsää, mutta nopeaa. Pää sääntöisesti 120 km/h rajoitus on käytössä kello 6-20 välisenä aikana. Yöaikaan saa ajella pelle miljoonaa. Toisin kuin Suomessa, Saksan moottoritiet eivät ole valaistuja joten valot pitää olla kunnossa. Jos ajaa 120 km/h on parempi pysytellä oikean puoleisella kaistalla kokoajan, muuten jää jalkoihin.

Saksasta ei jäänyt mieleen muuta kuin että siellä on se Chisun mainitsema Baden-Baden. Sveitsin rajalla piti maksaa vuoden 2012 moottoritiemaksu 35 euroa. Sama autobahna touhu jatkui sitten Martignyyn asti. Koko matka oli mennyt hyvin tähän asti kunnes pääsin pikkuvuoristotietä pitkin Ranskanrajalle Vallorcineen jossa rajavartija totesi minulle että tietä kunnostetaan lumivyöryn jäljiltä ja avataan joskus. Jäin odottelemaan pariksi tunniksi kunnes Ranskan puolelta tuli bussi joka oli merkki että tie on avattu. Muutama muukin auto lähti samaan aikaan matkaan ja noin 6 kilometrin jälkeen matka tyssäsi vielä puoleksitoista tunniksi. Kun sitten vihdoin päästiin autokaravaanin kanssa matkaan yksisuuntaista juna/autotunnelia pitkin odotti tunnelin päässä aivan loistava yllätys.

Luminen Argenterierin kylä oli kuin postikortista, kaksikerroksisista alppimökeistä näkyi vain yläkerran ikkunat. Chamonixin kylä on hieman alempana ja riitti sitä lunta sitten sielläkin. Autoparkkiin ja tavarat kämpille. Poco Locoon syömään hampurilaista ja nauttimaan hyvästä seurasta.

Lunta oli tullut pari päivää niin paljon että ylähissit eivät pyörineet ollenkaan sunnuntaina. Näkyvyys oli huono aamulla joten se mitä kaverin kanssa löydettiin alempaa Flegeren keskuksen metsistä oli hieman paksua ja raskasta lunta, mutta sitä oli paljon. Sukset oli koeajossa ja läpäisi testin.

Maanantaina sitten oli tyttöhiihtoa tiedossa Grands Montetsilla. Aamulla tuntia ennen hissien avaamista olimme jo parkkipaikalla, mutta emme ensimmäisenä. 60 innokasta laskijaa mahtui ensimmäiseen Loganin kabiiniin me siinä mukana. Huipun kabiini aukesi vasta tuntia myöhemmin, mutta pelisilmä kannatti ja jäimme tyttöjen kanssa jonottamaan paikkoja siihen, kahvien kera. Huippu kabiini aukesi ensimmäistä kertaa pariin päivään joten tiedossa oli laskematonta maastoa. Laskettiin pariin kertaan laskijan vasemmalta front face, jossa on railoja molemmin puolin boulia. Lumi oli peittänyt laskijan oikealta railot. Pinnasta lumi oli hieman raskaampaa hiihtää, mutta pehmää löytyi heti sen alta.

Tarkoituksena oli käydä katsomassa vielä Freeride World Tourin osakilpailua Breventissä, mutta laskupäivä venähti sen verran pitkäksi että kisa oli jo laskettu kun päästiin peli paikalle.